Enpä ole edes montaa päivää vielä laihiksella ollut, mutta on jo kauhean huono omatunto. Ekana päivänä päädyin paikkaan jossa oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua :( Sorruin siis. Eilen ja tänään olen onnistunut pysymään noin 1000kcal:n tuntumassa. Yritän taistella sitä vastaan etten menisi oksentamaan äsken syömääni ruokaa...

Pelkään, että minulle saattaa kehittyä syömishäiriö, koska minun tekee ihan kauhean mieli mennä oksentamaan ruoka pois... Okei tiedän, että on vielä vain halua enkä saa itseäni niskasta kiinni. Minulla vain on usein niin, että äkkiä minun alkaa tehdä enemmän ja enemmän mieli toimia jotenkin ei-niin-hyvällä tavalla. Sorrun luultavasti oksentamiseen jossain vaiheessa :(
Haluan tästä läskikuoresta eroon! Tuntuu etten voi olla oma itseni kun tämä läskivuori ympäröi minua. On niin kuin kaksi minää, se oikea minä ja se minä joksi läskivuori minut tekee.

Läskivuori muokkaa ihmistä (ne jotka väittävät ettei muokkaa valehtelevat). Kun lapsesta asti kuulee siitä ikäviä kommentteja yrittää muuttua näkymättömäksi. Ei uskalla sanoa asioita eikä uskalla tehdä juttuja. Haluaa vain mennä piiloon ja olla poissa. Koko lukio ja peruskoulu aikana en uskaltanut edes puhua juurikaan. Minulla ei ollut mielipidettä enkä uskaltanut tehdä mitään. Yliopistossa on alkanut se toinen minuus puskea läpi. Sanon suoraan ja uskalla sanoa rumasti. En ole se kiltti ja leppoisa läski joka minun pitäisi tullakseni hyväksytyksi.

Olen pohtinut erästä asiaa kovasti. Löysin ihanan työpaikkailmoituksen. Saisin käyttää siinä kaikkia niitä lahjojani, joissa olen oikeasti hyvä. Sellaisissa työpaikoissa vaan kysytään sitä ulkonäköä myös :( En ole ruma, mutta kuten on jo tullut ilmi olen lihava :( Uskallanko todella hakea työpaikkaa, joka voi jäädä saamatta vain sen vuoksi? Se työpaikka olisi oikeasti todellinen unelma!